Vaasan vaalien jälkeen

Vaalit on käyty. Kiitos kaikille jotka kannattivat niissä esittämiäni tavoitteita. Lopultakin ehdokas on vain mannekiini ajamilleen asioille.  Samoin kiitokset teille, Ismo, Hilkka ja Seija jotka piditte huolta siitä että pysytään maan pinnalla: kyllähän liitosta saisi oudon kuvan jos kaikki olisivat aina samaa mieltä.

Puheenjohtaja toimii osana hallitusta. Hän voi tehdä sille aloitteita, osallistua valmisteluun ja toimia siltana ulkopuoliseen maailmaan, mutta päätökset tehdään yhdessä. Toivon että hallituksen työ jatkuu rauhallisessa ja keskustelevassa ilmapiirissä jota puheenjohtaja Margit Sellberg ja liittosihteeri Marja Vuori ovat kannatelleet.

Ristiriitoja ei pidä väistellä. Erilaiset näkemykset ovat arkea yhdistystoiminnassa mutta niistä pitää pystyä keskustelemaan. Meillä on keskusteluareenoiksi alue- ja liittokokoukset ja soisin että ne kehittyvät vuorovaikutteiseen suuntaan. Sähköpostit ja puhelimet on keksitty, ja sosiaalisessa mediassa käsitellään jo satojen oppaiden voimin liitonkin asioita.

Oikaisen heti käsityksen, jonka kuulin vaalien alla: että ajaisin liiton toimistoa Helsinkiin. Tampere on hyvä paikka valtakunnalliselle liitolle, jos kerran kaikkien on helppo tulla sinne. Mutta jos nykyisistä tiloista joudutaan luopumaan, niin joka tapauksessa on etsittävä uudet. Silloin toimiston sijainti on hallituksen päätös. En myöskään ole ilmoittanut aikovani muita rajuja muutoksia liiton hallinnossa. Toimintatapojen kehittäminen on eri asia eikä vaadi äkkikäännöksiä.

Muutenkin liitto on olemassa kaikkia opasyhdistyksiä ja oppaita varten. Takuulla eteen tulee hankalia asioita joista olemme eri mieltä, mutta näkemyserot voivat johtua muustakin kuin oman alueen etujen ajamisesta.

Haluan käydä eri puolilla Suomea kuulemassa mitä alueilla tapahtuu ja mikä on tärkeää oppaille. Luulen että siten kypsyy paremmin tehtäväänsä, joka alkaa vuodenvaihteessa.

Opaskoulutuspäivien kehittäminen

Vaasan päivillä tehdään osallistujille kysely, mitä mieltä he ovat päivistä ja mitä mahdollisesti tekisivät niille.

Tässä pari omaa näkemystäni, koskapa niitä jo kyseltiin.

Päivien nimeä ehkä voisi uudistaa.

Mutta jos ajatellaan päivien tietopuolista osuutta, niin sisällöstä useinkin uupuu ohjelmaa, joka olisi luonteeltaan valtakunnallista – esim. hyvä teema juuri nyt voisi olla “Suomen talouden tila” ja puhujiksi merkittävät vaikuttajat, joilla on oikeasti kokonaisnäkemys ja jonka osaavat pukea sanoiksi myös oppaille (esim. Helsingin ruotsinkieliset järjestävät tämän vuoden talviseminaarimme talousaiheesta ja heillä on puhujana mm. Sixten Korkman). Talousteemaan voisi ottaa pari-kolme puheenvuoroa, vähän eri kanteilta – esim. Suomi globaalissa taloustilanteessa, Suomen talouden pullonkaulat ja vahvuudet, matkailun rooli Suomen tulevaisuuden talouselämässä. Toinen valtakunnallinen teema voisi olla “Ilmastonmuutos ja Suomi” johon sisältyy myös maan luonnon vetovoimatekijät ja miten niiden käy.

Opaskoulutuspäivillä pitää myös käsitellä tiukkaa ammattiasiaa: esim. miten uudistun oppaana (nythän Vaasassa on tähän liittyen yksi luovuusluento, tosin valitettavan lyhyt); miten hankin elantoni matkailusta sisältäen mm. asiaa teemasta opas, oma yritys ja verotus; miten markkinoin ja hinnoittelen palveluitani Suomeen ja ulkomaille. Lisäksi esim. Matkailu Suomen elinkeinorakenteessa ja mikä on sen tulevaisuus suomalaisten elättäjänä; Ja tietenkin, miten toivoisin opasliiton toimintaa kehitettävän jäsenten eduksi. 

Ja vihonviimeiseksi, opaskoulutuspäivillä saa olla rahtunen paikallisuutta, kuten nyt Vaasassa Merenkurkku-teema. Mutta toivoisin ettei enää järjestettäisi opaskoulutuspäiviä, joilla esitetään pelkästään paikallista pienimuotoista asiaa.

Opaskoulutuspäivistä puheenollen: minusta liittokokous on niin tärkeä, että sille pitäisi varata kunnolla aikaa jotta jäsenet pystyvät keskusteluttamaan hallitusta. Nykyisellään liittokokous sisältää sääntömääräiset asiat, eli pelkistetysti, toimihenkilöiden nimeämisen ja rahavirtojen kontrollin. Siinä menee vähän hukaan hyvä tilaisuus jututtaa oikeasti hallitusta.

Opaskoulutuspäivät ovat sinänsä hieno tilaisuus olla yhdessä ja vaihtaa ajatuksia eri puolilla toimivien oppaiden kanssa, ja järjestelmää pitää vaalia. Kunhan vain kustannuksia saataisiin alas. Huomattavan moni heistä jotka jättävät päivät väliin kertovat syyksi nimenomaan kalliin hinnan.

Puheenjohtajan tärkeitä tehtäviä

Tulossa on Suomen Opasliiton puheenjohtajavaalit. Tässä muutamia keskeisiä asioita pikaisten ja tärkeiden asioiden listalta, joihin puheenjohtajana tarttuisin. Niitä on kysytty eri tilanteissa, ja olen näistä useimmista puhunutkin.

*Edistää oppaiden yhteisöllisyyttä, yhteistoimintaa (esim. alueiden kesken; puheenjohtajahan ei ole alueensa mannekiini vaan hänen pitää ajatella valtakunnallisesti) ja keskinäistä ymmärrystä;

* Edistää tiedon välittämistä toisten alueiden ja yhdistysten toiminnasta, pulmista ja vahvuuksista, mahdollisesti jopa esim. yhteisten matkailutuotteiden luomista;  

* Solmia yhteyksiä matkailu- ja elinkeinoalan vaikuttajiin sekä välittää tiedotusvälineille ja markkinointikanaviin myönteistä tietoa matkailuoppaista,

* Kehittää hallituksen toimintaa ja työtapoja, mukaanlukien työnjohdolliset tehtävät eli käydä kehityskeskustelut palkatun työntekijän kanssa. mitä ei ole tietääkseni koskaan tehty.

* Suuri ja kiireinen tarve on kehittää sähköistä toimintaa liiton sisällä: sekä hallituksen toiminnassa että jäsenyhdistysten että henkilöjäsenten kanssa. Nykyisin sähköisissä palveluissa on tarjolla suuri määrä hyödyllisiä toimintoja ja valtavasti tietoa, joita voi hyödyntää jopa ilmaiseksi. Oppaitten tulisi olla eturintamassa tässäkin, koska Suomi pyrkii kärkipaikoille sähköisten toimintojen hyödyntämisessä.

Helsinki-keskeisyyttä?

Mikä on “Helsinki-keskeisyyden” vastakohta? rupesin pohtimaan, kun taas heittivät moisen määreen. Liekö se näin pj-vaalien alla  Joensuu-, Vaasa- tai Rovaniemi-keskeisyys? Tai “Suomi-keskeisyys”? Onko “Suomi” jotain mikä sijaitsee mahdollisimman kaukana pääkaupungista?

Jokainen on jostain kotoisin. “Suomi-keskeisyys” ei ole synnynnäistä vaan se opitaan, lähtien siitä kun nenä yltää kehdon laidan yli eikä kehto enää olekaan koko maailma.

Ainakin itse tunsin olevani oikealla asialla esim. kun pidin hallituksessa pienten yhdistysten puolta esittämällä opaskoulutuspäivien voittoa kokonaan järjestäjälle. Voimassa olevaa palkkasuositustamme olen kuullut luonnehdittavan “Helsinki-keskeiseksi”. Nyt yhdistyksillä ja alueilla olisi mahdollisuus poistaa “keskeisyys”, koska seuraavaa neuvottelukierrosta valmistellaan. Ja jos joku löytää vääränlaista “keskeisyyttä” liiton valmisteilla olevasta strategiasta, niin nyt korvat hörölle ja ajoissa käsi pystyyn, on oikea aika kitkeä siitä paikalliset piirteet.

Uuden puheenjohtajan ominaisuuksia arvioidessa heittäisin jo syrjään maantieteelliset spekulaatiot ja pohtisin, millä lihaksilla hän pitää opasjoukon yhdessä, ja ymmärtää tämän päivän matkailun todelliset haasteet, ja osaa tehdä niille jotain. Ei oppailla palkat nouse eikä arvostus kohene toisiamme syömällä.

Ulkomailla Suomessa

Kuskasin kuusi ranskalaista metsuriopiskelijaa Savoon: Ponssen tehtaaseen, Keiteleen sahalle. Näin poikien silmin maailmankuulun työkonevalmistajan ja ison sahalaitoksen, jonka tehokkuutta ei meinattu uskoa todeksi. Iltaohjelmana oli kävely pilkkopimeässä metsässä, nuotion sytyttäminen ja makkaranpaisto.

Meikäläiselle ei mitenkään tavattomia asioita, mutta niin isoja elämyksiä toisenlaisista oloista tuleville.

Aikhi-apajan pienessä lomakylässä pojat olivat sitä mieltä, että perutaan paluuliput ja jäädään sinne: paikan isäntä olisi vienyt heidät järvelle iltakalaan, kalat olisi hiillostettu tulella ja olisivat saaneet nukkua hirsiaitassa metsän siimeksessä. Valitettavasti ohjelmaamme kuului vain käynti päiväseltään. Aikhikylä on nähtävyys sinänsä. Sen lomamökit on rakennettu mojovien kalliojyrkänteiden suojiin mustan erämaajärven rannalle ikivanhoista uppotukeista. Järven takana vaaroilla metsä jatkuu horisonttiin. www.porolahti.net

Jälkimmäisinä päivinä sateli, mutta eipä se haitannut vaan toi oman sävynsä iltaohjelmiin. Tallattiin yösydännä tihkusta kiiltelevää Kuopion toria ja käytiin tyypillisellä suomalaisella pizzalla.